Aika

kuluu hurjan nopeasti.Pieni ei olekkaan enää niin pieni, isyysloma meni jo ja muutenkin tuntuu, että päivät lipuu eteenpäin ihan omassa ulottuvuudessaan. En meinaa ennättää mukaan. 

Ihmettelyyn ja totutteluun menee oma aikansa, kaiken tekemiseen menee tuplasti enemmän aikaa - no okei, taidan hiukan liiotella - mutta menee kuitenkin kauemmin kuin ennen. Suunnitella ei juuri kannata. Ja kaiken tämän kyllä tiesin, mutta tuonne tajunnantasolle se ei ole ihan tainnut vielä aiemmin sisäistyä. 

 tässä mä olen, juuri syntyneenä pesujen jälkeen

Vauva on kyllä ihana, joka päivä vaan ihmetellään, että tuo on meidän, että meillä on nyt tuollainen. Siinä ohessa tämä bloggailu on kyllä unohtunut, saati sitten kuvien ottaminen. Mutta hengissä ollaan!

AURINKOISIA HETKIÄ SINNE!